Enpä kadu tämänkään kirjan hankintaa, Åsa Larssonin Kunnes vihasi asettuu. Aluksi hieman tylsä, mutta tapahtumarikkaat käänteet auttoivat jatkamaan...

"Silloin oli yhdeksäs lokakuuta. Ilma oli kylmä. Taivas hyvin sininen. Sellainen päivä tekisi mieli kaataa lasiin ja juoda. Meillä ei ollut aavistustakaan että kuolisimme. Että minä huutaisin suu täynnä vettä. Että meillä oli jäljellä enää viisi tuntia."

Huhtikuun puolivälissä Tornionjoesta löytyy nuoren tytön ruumis. Isoisoäitinsä luona asunut Wilma ja hänen poikaystävänsä Simon ovat olleet kadoksissa jo kuukausia. Ruumiinavauksessa selviää, että Wilman ruumista on siirretty.

Kiirunan poliisit alkavat rikoskomisario Anna-Maria Mellan ja syyttäjä Rebecka Martinssonin johdolla kysellä kylillä nuorten liikkeistä. Epäilyjä herättävät erityisesti uhmakkaat Krekulan veljekset, joiden Anna-Maria vaistoaa sekaantuneen katoamiseen. Pienessä kyläyhteisössä äärimmäisetkin keinot otetaan käyttöön, jotta menneisyyden salaisuudet säilyisivät salaisuuksina.